Annika Utriainen, Etiopia

Annika Utriainen   

Annika Utriainen toimi Opettajien Lähetysliiton nimikkolähettinä vuodesta 1994  vuoteen 2018. Annika toimi kummilapsityössä aids-orpojen lasten ja nuorten parissa, josta kertoo tässä:

”Dessien aids-orpojen tukiohjelma tukee kolmensadan orvon tai puoliorvon lapsen ja nuoren sekä heidän sisarustensa elämää ja koulunkäyntiä aina ammattiin valmistumiseen asti. On palkitsevaa nähdä toivon herääminen lapsen silmissä, kun kummin tuen ansiosta on mahdollista jatkaa koulunkäyntiä ravittuna ja vaatetettuna. Joka kerta on myös iso ilo nähdä nuoren nousevan siivilleen oman ammatin ja työpaikan löydyttyä”

Tässä otteessa Annika Utrianen kertoo työstään Etiopiassa ja myös niistä tekijöistä, jotka saivat hänet lähtemään lähetystyöntekijäksi:

Olen ollut Suomen Lähetysseuran lähettinä Etiopiassa vuodesta 1994 lähtien. Työtä olen tehnyt Etiopian Evankeelisen Mekane Yesus kirkon Eteläisessä Keskisynodissa eli suomalaisittain Hosainan hiippakunnassa lukutaitotyön neuvonantajana.

Lukutaitotyön kuviot hiippakunnassamme ovat vaihtuneet vuosien kuluessa vastaamaan aina kulloiseenkin tilanteeseen etiopialaisessa koulutus- ja kielitilanteessa. Viimeisimmäksi nimitimme ohjelmaamme vaihtoehtoisen perusopetuksen ohjelmaksi. Sen tavoitteena oli tarjota alkeisopetusta äidinkielessä, matematiikassa, ”ympäristöopissa” ja englannissa kolmen vuoden verran kylillä, joissa ei vielä ollut valtion peruskoulua. Näitä kouluja oli kolmen viime vuoden aikana kymmenen.

Neljä vuotta sitten luovutimme valtiolle edellisen parikymmenen koulun ryppään, joista suurin osa jatkaa edelleen toimintaansa. Opetuskielinä kouluissa on hadiya, silte tai amhara kunkin alueen virallisen koulukielen mukaan.

Lähetystyöhön lähteminen on ollut pitkä prosessi, joka alkoi heti rippikoulun jälkeen seurakuntanuoriin liityttyäni. Taivaallisella Isällä on ollut varaa opettaa lähetystyöstä ja kypsytellä lähtöä sopivassa tahdissa. Lähes parin vuosikymmenen ajan koin, että paikkani on Suomessa lähettäjänä tukemassa useampia kentälle lähteneitä ystäviä . Erästä heistä lähdin Etiopiaan tapaamaan kolmen viikon ”kyläreissulle” niinkuin viimeiseen iltaan asti vierailullamme vakuutin.

Kotiin palattua en kuitenkaan päässyt irti ajatuksesta, että minulla ehkä olisi jotain käyttöä Etiopiassa. Kun vielä Lähetyssanomien rekrytointipalstalla julkaistiin mielestäni minuun sopiva hakuilmoitus, ei auttanut muu kuin lähteä ottamaan selvää oliko ajatus pelkästään omaa kuvittelua vai ehkä Isän suunnitelma. Kerroin Jumalalle laittavani kaiken likoon hakuprosessissa ja pyysin että hän sulkisi oven riittävän jämerästi, mikäli koko ajatus on vain oman mielikuvitukseni tuotetta.

Kului pari kolme vuotta hakuprosessin kiemuroissa ja lisäkoulutuksessa SIL:n kurssikeskuksessa Englannissa. Suomen Lähetysseuran syksyn 1993 lähetyskurssin ja työntekijäksi hyväksymisen jälkeen suuntasin 1994 tammikuussa ”Kenia Safarin”, SIL:n Itä-Afrikan orientoitumiskurssin, kautta Etiopiaan.