Pirkko Luoma, Papua-Uusi-Guinea

Pirkko Luoma

Pirkko Luoma on toiminut Opettajien Lähetysliiton nimikkolähetinä vuodesta 1978.

Hän työskenteli pitkään Papua-Uusi-Guineassa ja on edelleen jatkanut eläkkeellä ollessaan  raamatunkäännöstyötä etänä Suomesta käsin.

 

Opettajien Lähetysliiton projektisuunnittelija Riitta Kivimäki haastatteli Pirkkoa kysyen hänen työstään ja taustoistaan. Lue alta Pirkon mielenkiintoiset vastaukset.

-Kerro itsetäsi ja taustajoukoistasi

Olen Pirkko Luoma, lähtöisin Hyrynsalmelta, kotoisin Kajaanista. Opiskelin Tampereen yliopistossa FM:ksi pääaineena saksan kieli. Sitten kouluttauduin Saksassa ja Englannissa raamatunkääntäjäksi ja lähdin Suomen Lähetysseuran lähettinä Papua-Uuteen-Guineaan 1978. Opettajien Lähetysliitto, Kajaanin (Vuolijoen), Kuhmon ja Suomussalmen seurakunnat ovat työtovereitani tukemalla tätä työtä.

- Kerro työstäsi. Missä työskentelet, millainen on työnkuvasi jne.

Orientoitumiskurssin jälkeen oli oman heimon ja työtoverin etsiminen. Ja sitten lähdin Urimin heimoon Ritva Hemmilän kanssa. Urimin heimo on yksi PUG:n yli 800 heimosta.

Työni oli aluksi pääasiassa kielityötä: kielen opiskelua, kielimateriaalin keräämistä, äännejärjestelmän ja kielen rakenteitten analysoimista, aakkosten ja kieliopin tekemistä.
Myöhemmin aapisen ja lukumateriaalin valmistamista. ja raamatunkääntämistä. Ja niinkuin kaikki lähetystyöntekijät tietävät, sen lisäksi joutuu tekemään, tai saa tehdä, kaikkea maan ja taivaan väliltä sielunhoidosta ompelukoneiden korjaamiseen asti. Siinä samalla on tullut koulutetuksi urimilaisia työtovereiksi tähän työhön.

Tavoitteena on saada Uusi Testamentti urimin kielelle ja äidinkielinen lukutaidon opetus pyörimään.

 - Mikä sai sinut lähtemään lähetystyöhön?

Jumalan kutsu sai lähtemään lähetystyöhön. Jo pienenä aavistelin, että Jumalalla on minulle tehtävä, mutta painoin sen unohduksiin, kun tapasin lähetysveteraani Tuure Vapaavuoren mustan miehen kanssa ja ajattelin, että ei minusta tule saarnaajaa. Lukion aikana kuitenkin aloin rukoilla johdatusta ammatinvalintaan sen jälkeen, kun tulin uskoon. Opiskelujen alussa kuulin Wycliffe Raamatunkääntäjien työstä ja että on paljon kieliä maailmassa, joilla ei ole kirjoitettua ädinkielistä Jumalan sanaa. Silloin oli kuin valo olisi syttynyt ja rukoilin Jumalaa avaamaan ja sulkemaan ovia tahtonsa mukaan, kun suuntaan elämää raamatunkääntäjäksi (ei tarvitse saarnata!). Siitä meni vielä 9 vuotta ennen kuin lähdin Papua-Uusi-Guineaan ja kutsu tuli monta kertaa vielä koetelluksi sinä aikana.

Muistan kuinka ensimmäisellä Wycliffe Raamatunkääntäjien kielitieteellisellä kurssilla yritin täyttää hakupapereita, mutta sydämeni oli rauhaton. Opettajien kehotuksesta keskeytin hakemisen ja kyselin Jumalalta melkein vuoden, onko tämä minun tieni: kuka "maksaa viulut", riittääkö heiveröinen terveys ja mistä viisaus tähän vaativaan työhön? Vihdoin Jumala vastasi: eivät nämä kolme kysymystä ole nyt tärkeitä, vaan minä kysyn vain yhtä: oletko valmis tyhjäksi astiaksi? Työ on minun ja minä sen teen, mutta tarvitsen
tyhjää astiaa, jonka kautta sen teen. Se olikin iso kysymys, joka vei minut taisteluun: olinko valmis antamaan kaikkeni, jopa kuolemaan. Vihdoin sain soperrettua, että olen valmis. Sen jälkeen laskeutui suuri Rauha ja syvä hiljainen Ilo sydämeen ja asiat näyttäytyivät eri perspektiivistä: nämä kolme huoltani ovatkin nyt Sinun huoliasi! Mitenkähän aiotkin ne hoitaa. Ja hän on hoitanut. Ei ole helppoa ollut, mutta tietoisuus siitä, että on Jumalan tahdon tiellä, auttaa ja kantaa vaikeuksissakin. Silloin ihmisellä
on rauha ja sisäinen ilo, vaikka joskus itkettäisikin.

Työ ja elämä on ollut huippu mielenkiintoista ja rikasta.