Pastori Helvi Nasiwan haastattelu 2023

Haastattelussa pastori Helvi Nasiwa Muremi, Namibia.

Minkälaista nuorisotyötä kirkkonne tekee?

Namibian evankelisluterilaisessa kirkossa ELCIN:issä meillä on kaksi hiippakuntaa ja jokaisella hiippakunnalla on erilaisia nuorten ryhmiä. Meidän hiippakunnassamme on pääasiassa aktiviteetteja ja projekteja kuten puutarhanhoitoprojekteja ja raamattuopintoja sekä lauluryhmiä, mutta eniten on raamattuopintoja. Suunnitelmissa on myös aloittaa parturi-salonki, eniten kuitenkin puutarhanhoitoa.

Mitä puutarhassa kasvatetaan?

Enimmäkseen puutarhassa kasvatetaan kasviksia. Kaalia, tomaatteja ja sadekaudella maissia ja hirssiä.

Kuinka paljon nuoria eri ikäluokista osallistuu järjestettyihin tapahtumiin?

Aikaisemmin oli iso ryhmä, hyvin iso, joskus yli 500 ihmistä. Hiippakunnassa luku voi nousta jopa tuhanteen ja ylikin.

Onko heidät jaettu ryhmiin? Ei, nuorille on vain yksi ryhmä, vähintään 500 yhdessä kokoontumisessa.

Onko teillä ryhmiä myös lapsille ja perheille?

Voin sanoa, että niitä on, mutta ei aktiivisia. Sunnuntaikoulutoimintaa meillä on joka seurakunnassa.

Afrikkalainen musiikki on mukaansatempaavaa. Minkälaisia kuoroja teillä on?

Jokaisella jaostolla on kuoro. Kuten nuorten kuoro, hiippakuntakuoro, kirkkokuoro, ja sitten on yksityisiä kuoroja myös, jossa kirkon jäsenet muodostavat kuoron, joka voi laulaa kirkon aktiviteeteissa ja palveluksissa. Joten meillä on nuorten kuoro, miesten kuoro, naisten kuoro, aikuiskuoro, miesten ja naisten yhteiskuoro, hiippakuntakuoro, eli meillä on hyvin monia kuororyhmiä.

Onko teillä jonkinlaista yhteistyötä jonkin suomalaisen seurakunnan kanssa?

Meidän itäisellä hiippakunnallamme on yhteistyötä tai kumppanuus Harjun seurakunnan kanssa Tampereella.

Osallistuvatko opettajat kirkon toimintoihin?

Kyllä osallistuvat, mutta he ovat niissä jaostoissa, miesten ja naisten ja nuorten, he ovat niissä aktiivisia.

Mitä ELCIN:in Nkurenkurun koululle kuuluu nykyään?

Joitakin haasteita on, mutta kaikki menee hyvin. Rehtori on hyvin aktiivinen ja omistautunut. Paljon on muuttunut ja kehittynyt. Kauteni johtokunnassa päättyi juuri tänä vuonna. Teimme paljon remontteja. Olemme rakentaneet uuden asuntolan tytöille, remontoineet vessat, kylpyhuoneet, luokat ja ruokasalin. Voin sanoa, että kaikki on menossa hyvin, koska vanhoja rakennuksia remontoidaan.

Minkälainen taloudellinen tilanne kirkolla on? Kuinka paljon työntekijöitä ELCIN:illä on?

Covid 19 vaikutti negatiivisesti talouteen joissakin osissa Namibian evankelisluterilaista kirkkoa. Vaikka olemme toipumassa siitä, kirkko normaalisti saa taloudellista tukea jäseniltään. Koronan vaikutuksesta useimmat kirkon jäsenet menettivät työnsä ja he ovat vain kotona, joten heillä ei ole annettavaa kirkolle myöskään, joten voin sanoa, että on todella vaikeaa. Ja myös sota Venäjän ja Ukrainan välillä vaikutti ruuan ja bensan hintoihin. Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa meihin. Joten me kamppailemme, mutta pärjäämme.

ELCIN:illä on 5524 työntekijää (2021 tilaston mukaan).

Kuinka suuri Nkurenkurun seurakunta on?

Nkurenkurun seurakuntaan kuuluu 14 675 kastettua jäsentä.

Kuinka paljon jäseniä asuu Nkurenkurun alueella?

Arvioni mukaan Nkurenkurun ympäristössä asuu 7000 jäsentä, jotkut jäsenet työskentelevät kaukana, esim. Windhoekissa, jonne matkaa Nkurenkurusta on noin 800 km. Jotkut ihmiset työskentelevät myös Rundussa, jonne on matkaa 135 km.

Onko alueella ihmisiä, jotka eivät kuulu Nkurenkurun seurakuntaan?

Kyllä, meillä on katolinen kirkko, metodistikirkko ja muita, helluntailaisia kirkkoja myös. Mutta ELCIN palvelee suurinta määrää ihmisiä, toisena tulee katolinen kirkko.

Kuinka vahva vaikutus katolisella kirkolla on siellä?

Se oli aiemmin vahva, mutta ei enää. Nykyään luterilainen ja helluntailainen kirkko ovat vahvempia vaikutukseltaan kuin aiemmin.

Kuinka lyhyt välimatka Angolaan vaikuttaa?

En osaa sanoa paljon vaikutuksesta, mutta jotenkin se, että Angola käy läpi vaikeita aikoja, vaikuttaa kirkkoomme. En voi sanoa, että sillä olisi iso vaikutus, mutta jotenkin se muuttaa tilannetta, että Angola käy juuri läpi vaikeita aikoja. Se tosiasia, että raja on vain joki. Ja useat angolalaiset ihmiset ylittävät joen yöllä. Ja koska he haluavat kansalaisuuden ja oleskeluluvan, paperit Namibiassa olemiseen, he tulevat pääasiassa luterilaiseen kirkkoon saamaan kasteen, koska jos sinulla on kastetodistus, voit saada dokumentit. Koska sisäministeriön maahanmuutto-osastossa luotetaan Namibian evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kun sinulla on kastetodistus, voit vain mennä kotimaan asioihin, sitten saat syntymätodistuksen. Ja kun sinulla on syntymätodistus on helppoa saada henkilökortti. Sitten olet vapaa. Suurin osa heistä käy luterilaisessa kirkossa saadakseen vain sen paperin, syntymätodistuksen.

Useimmissa tapauksissa poliisivirkailijat tulevat kirkolle ja kyselevät, miksi teitte näin? Miksi annoitte näiden ihmisten tulla? Nämä ihmiset eivät ole täällä Namibiassa hyvistä syistä, vaan he pakoilevat lakeja. Meidän näkökulmastamme, jos joku haluaa ottaa kasteen, meillä on normaalisti tapana hyväksyä hänet, mutta joskus motiivina on vain syntymätodistus, että he haluavat jäädä. Joten jollakin tavalla se vaikuttaa Namibiaan ja väkiluku kasvaa kasvamistaan. Lähetysryhmällämme on pieni ohjelma, jossa sadonkorjuuaikana säästimme ja jaoimme vähän ruokaa kirkon toimistolla haavoittuvassa asemassa oleville ja ei-etuoikeutetuille ihmisille. Jos heillä ei ole ruokaa, he tulevat hakemaan sitä kirkolle. Mutta angolalaiset liittyvät nyt tähän ryhmään, joka hakee ruokaa, niinpä meiltä loppuu ruoka, eikä meillä ole mitään ruokaa jota antaa heille.

Kuljetetaanko myös huumeita rajan yli?

Kyllä, se on yksi asia, koska he ylittävät joen yöllä ja he tuovat laittomia huumeita ja alkoholia, jota heillä on tapana myydä nuorillemme, joka vaikuttaa nuoriin negatiivisesti. Tätä tapahtuu.

Mitkä ovat suurimmat haasteet kirkolle?

Suurin haaste, jonka voin sanoa, on korkea nuorten työttömyysprosentti, vaikka he ovat koulutettuja, opintonsa päättäneitä, he istuvat kotona. Heillä on tutkinto, mutta heillä ei ole työtä. Joten heidän on helppoa ajautua alkoholi- ja huumeriippuvaisiksi, koska he ovat masentuneita. Kirkko kohtaa haasteen auttaa masentuneita ihmisiä, jotka ovat menettäneet toivon elämässään. Jotkut haluavat päättää päivänsä, koska ovat väsyneitä istumaan kotona. Vaikka heillä on korkeakoulututkinto, mutta sitten ei olekaan töitä.

Toinen haaste on, että monet papit haluavat opiskella, mutta siihen ei ole rahoitusta. Useimmilla papeilla on kandidaatin tutkinto. Heillä on todella suuri tahto opiskella lisää, mutta sitten siihen ei ole rahoitusta. Joten se on yksi haasteista, koska kirkko yrittää kovasti löytää rahoitusta heille opintoihin, mutta se ei ole helppoa.

ELCIN on ollut nyt neljä vuotta ilman piispaa. Läntistä hiippakuntaa johtaa moderaattori ja itäistä hiippakuntaa johtaa hiippakunnan johtaja, pastori Hilya Nghaangulwa. Yksi haaste on teiniraskaudet ja huumeiden ja alkoholin käyttö jäsenten keskuudessa. Ja ilmaston muutoksella on myös negatiivisia seurauksia, koska useimmat ELCIN:in jäsenet asuvat pohjoisessa ja koillisessa Namibiassa ja ovat riippuvaisia maanviljelystä. Sadetta ei tule kuten ennen, vaikka ihmiset yrittävät kasvattaa kasvejaan. Jos ei ole sadetta, on vaikeaa kasvattaa kasveja ja on myös vaikeaa eläimille, joita heillä on paljon.

Saimme aiemmin kasveista tuloja, koska tapanamme on juhlia sadonkorjuuajan juhlaa. Sen aikana ihmisillä on tapana tuoda kasvejaan. Se on Vanhan Testamentin juhla. Kun he tuovat paljon kasveja kirkolle, säästämme osan köyhille, mutta osa myydään, jotta kirkko saisi tuloja. Mutta jos ei ole sadonkorjuuta ilmastonmuutoksen vuoksi, se vaikuttaa negatiivisesti myös kirkkoon. Ja joillakin jäsenillä oli tapana lahjoittaa eläimiä kirkolle, eläimet lahjoitetaan, myydään ja saadaan rahaa sähköön ja muihin asioihin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta eläimet kuolevat ja kasvit eivät kasva, se on yksi haasteista.

Onko teillä projekteja helpottaaksenne tätä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa tilannetta?

ELCIN:issä erityisesti nuorilla, on ollut tapana osallistua Luterilaisen Maailmanliiton ilmastonmuutostietoisuuden lisäämiseen. Sitä johtaa yksi hyvin aktiivinen nuori johtaja, Esther Sakaria. Hän on oikein hyvä tuossa ilmastomuutoksen ja sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden tuntemisessa. Siksi me osallistumme, meillä on aktiviteetteja, joilla kasvatetaan tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Millainen lapsuutesi oli, koska aloit ajatella että voisit työskennellä kirkon palveluksessa?

Pappina olo on kutsumus, en voi sanoa, että se oli lapsuudesta. Lapsena tykkäsimme mennä kirkkoon, muistan pyhäkoulut, nuorten toiminnan, osallistuin kaikkeen siihen, mutta en koskaan ajatellut olevani pappi jonakin päivänä. Mutta sitten kun kasvoin, kasvoin kristityssä perheessä ja tykkäsin lukea raamattua. Luulen, että papiksi tulo on kutsu Jumalalta. Ja myös paikallisen seurakunnan pappi oli nainen, joka motivoi minua. Osa motivaatiostani tuli häneltä ja siitä, että meillä ei ollut paljon pappeja. Ja tämä pappi sanoi, että tarvitsemme enemmän ihmisiä, jotka menevät opiskelemaan papeiksi. Ei ollut oikein hyvä osallistua jumalanpalvelukseen, jossa ei ollut pappia. Joten se oli yksi asia, joka motivoi minua opiskelemaan papiksi. Lukiossa halusin tulla lakimieheksi, mutta myöhemmin aloin rakastamaan pappina oloa. Joten en usko, että jätän tätä kutsumustani ikinä.

Seurakunnassanne on 28 saarnapaikkaa ja olet ainoa pappi, muut ovat vapaaehtoisia. Se tarkoittaa, että seurakunnassanne on paljon työtä?

Kyllä, me todella tarvitsemme lisää pappeja. Hiippakuntamme dekaani on pastori Elisabeth Zilunda. Meillä on 8 seurakuntaa hiippakunnassa, mutta vain neljä pappia noita kahdeksaa seurakuntaa varten. Joten dekaani kulkee seurakuntien välillä, mitkä tarkoittaa paljon työtä hänelle, mutta joskus hän lähettää meidät. Kuten minä, palvelen lähimpiä seurakuntia kuten Neparaa ja Pungua, mutta on yksi seurakunta hyvin kaukana sieltä, missä dekaani työskentelee. Se on 500 km päässä, mutta meidän täytyy mennä sinne. Joten jos meillä vain olisi enemmän pappeja, luulen että palvelu olisi parempaa.

Ja pappien palkat ovat pienet?

ELCIN:in papeilla ei ole palkkoja, vaan meillä on vain tukiavustukset, vain jotakin, joka pitää liikkeessä. Mutta olemme iloisia, että kirkollamme on kuitenkin tuo järjestelmä. Joten pappina oleminen ei ole työ, vaan se on palveluohjelma, jossa palvelet ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Et välttämättä sitä varten, että saisit palkkaa, mutta jotta tavoittaisit ihmisiä, jotka ovat avun tarpeessa.

Suurin osa ELCIN:in papeista saa avustusta 8000 Namibian dollaria verovähennyksen jälkeen, se on noin 400 euroa. Mutta me tulemme toimeen. Olemme onnellisia, että kirkollamme on tämä avustusjärjestelmä. Joillakin kirkoilla Namibiassa ei ole avustuksia, meillä on paremmin.

Mikä on kotikielesi? Kotikieleni on rukwangali.

Tunsivatko vanhempasi suomalaisia ihmisiä, kun olit lapsi?

Oikeastaan en kasvanut biologisten vanhempieni luona, he kuolivat. Isäni kuoli, kun olin yksivuotias, ja äitini kuoli, kun olin yhdeksän. Kasvoin tätieni luona, äitini siskojen. Voin sanoa, että melkein kaikki namibialaiset, erityisesti luterilaisen kirkon jäsenet, tuntevat suomalaiset. Lähetystyöntekijöiden vuoksi, jotka toivat kristinuskon Namibiaan, kirkon jäsenet yleensä tuntevat keitä suomalaiset ovat. Koska meille se oli kuin Jumalan lähettiläät, jotka toivat sanan Namibiaan, joten on yleistä, että jokainen tuntee suomalaiset.

Ja myös Helvi-nimesi on suomalainen?

Kyllä se on suomalainen nimi, koska oli traditio, että kun sait kasteen, vanhempasi valitsivat nimesi. Joten koska papit olivat vain suomalaisia, he kirjoittivat nimilistan vanhemmillesi, listan, jonka nimistä he voivat valita.

Se on muuttunut nyt, mutta näin oli, kun kristinusko alkoi Namibiassa. Koska kauan sitten afrikkalaiset eivät olleet kristittyjä. He tunsivat Jumalan, mutta eivät Jeesusta. Mutta kun kristinusko tuli he tunsivat, että afrikkalaiset nimet olivat liian vaikeita lausua. Joten henkilö tarvitsee – he kutsuivat sitä – kristityn nimen. Joten suomalainen nimi, eurooppalainen nimi, raamatullinen nimi, nimi Raamatusta, olivat kristittyjen etunimiä. Sen vuoksi huomaat, että useimmilla afrikkalaisilla on kaksi tai kolme nimeä. Kuten minä olen Helvi. Helvi on minun kristillinen etunimeni, jolla minut on kastettu. Vanhempani valitsivat tuon nimen minulle. Mutta minulla on afrikkalainen nimi tai namibialainen nimi, joka on Nasiwa. Joten useimmilla afrikkalaisilla on kaksi tai kolme nimeä, mutta sinulla oletetaan olevan kristitty etunimi. Kristitty etunimi on suomalainen nimi tai luterilainen.

Onko tämä ensimmäinen matkasi Suomeen tai Eurooppaan, oletko ollut Euroopassa jo aiemmin?

Tämä on ensimmäinen matkani Suomeen, mutta olen ollut Saksassa kolme kertaa ja Sveitsissä Genevessä myös, ja olen ollut Ranskassa. Mutta tämä on ensimmäinen kertani tulla Suomeen. Noissa kolmessa maassa kävin Luterilaisen Maailmanliiton ohjelman vuoksi, kun valmistelimme Luterilaisen maailmanliiton 500-vuotisjuhlia v. 2017. Juhlan oli määrä tapahtua Namibiassa 2017. Joten minut valittiin jäseneksi Luterilaisen maailmanliiton globaaliin nuorten uudistajien ohjauskomiteaan. Joten me valmistelimme nuorten kampanjaa ja tietoisuutta luterilaisista identiteeteistä ja kuinka nuorta voi motivoida olemaan aktiivinen kirkon toiminnassa. Joten olin ohjauskomitean jäsen, globaali nuori uudistaja. Sen vuoksi minulla oli tämä etuoikeus matkustaa Saksaan, Sveitsiin ja Ranskaan.

Miksi olet evankelisluterilainen?

Koska uskon pelastukseen Kristuksen vuoksi. Pelastukseen uskon tähden. Että voit pelastua vain jos uskot Jumalaan. Ei pelastukseen, koska meidän pitäisi maksaa jotakin tai koska teimme jotakin hyvää, mutta pelastukseen Kristuksen takia. Pelastukseen uskon takia. Voit pelastua vain uskomalla Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Vain Kristus voi pelastaa sinut. Sinun ei tarvitse tehdä töitä kovasti tullaksesi pelastetuksi vaan vain uskoa ja seurata Jumalaa, niin sinut pelastetaan.

Ja armon vuoksi, armo tekee minut onnelliseksi siitä, että olen luterilainen, koska uskon, että vaikka olen syntinen, niin voin pelastua Jumalan armosta. Joten se pääasiassa on se asia, joka saa minut olemaan luterilainen.

Minkälaisin ajatuksin katselet nyt täällä käydessäsi Suomen kirkkoa ja ihmisiä ympärilläsi?

Vaihtelevin ajatuksin. Koska ennen kuin tulin vierailulle Suomeen ajattelin, että Suomi on pyhin paikka. Ajattelin, että jokainen Suomessa käy kirkossa, mutta nyt kun tulin tänne, kuuntelin, osallistuin jumalanpalveluksiin, totesin: kaikki suomalaiset eivät käykään kirkossa. Joten sen takia minulla on vaihtelevia tunteita, positiivisia ja negatiivisia. Totesin myös, että täällä on jotakin, jota voimme tehdä enemmän Namibiassa, kuin mitä olemme aiemmin tehneet. Osallistuin moniin tapahtumiin ja ohjelmiin, erityisesti vanhemmille ihmisille Mummon kammari on oikein hyvä. Osallistuin Pispalassa äitien ja lasten tapahtumiin tai päivään. Ne ovat oikein hyviä ohjelmia ja aktiviteetteja, joita Suomessa tapahtuu, joita meillä ELCIN:issä ei ole. Toivon että, sitten kun esittelen raporttini, jotkut näistä ohjelmista voidaan ottaa käyttöön myös jaostoissamme jokapäiväisenä ohjelmana.

Mikähän on syynä siihen, että nuoremmat ihmiset eivät osallistu Suomessa niin paljon kirkon toimintaan? Ovatko he liian kiireisiä töissään ansaitakseen rahaa?

Nuoret ovat aktiivisempia Namibiassa. Namibiassa on paljon lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia, mutta he tulevat kirkkoon, he ovat aktiivisia kirkon toiminnassa.

Ehkä syynä on raha, kyllä, mutta toisaalta suomalaisilla on enemmän vapautta. Tapa, jolla nuoret toteuttavat oikeuksiaan, on jotakin muuta. On oikeuteni, ettei minun tarvitse mennä kirkkoon, on oikeuteni, etten rukoile, on oikeuteni, etten osallistu kirkon toimintoihin.

Namibiassa erityisesti ELCIN:issä, riippumatta siitä, kuinka vanha olet, riippumatta siitä, kuinka rikas olet, sinun äidilläsi ja isoäidilläsi ja perheen jäsenilläsi on oikeus sanoa sinulle, että tarvitset Jumalaa elämässäsi, riippumatta siitä kuinka rikas olet. Se on yksi niistä asioista, jotka saavat namibialaiset käymään kirkossa.

Minkälaista lähetystyötä toivoisit meidän tekevän täällä Suomessa? Mikä on oikea tapa tehdä lähetystyötä nykyään?

Uskon, että jos puhumme lähetystyöstä, se sisältää kaksi asiaa: tulee julistaa ilosanomaa ja palvella ihmisiä (diakonia). Ehdotan, että teidän on tehtävä enemmän julistustyötä samalla kun jatkatte diakoniatyötä ja palveluksia. Huolenaiheenani ovat vanhemmat ihmiset, vaikka he eivät sanokaan olevansa yksinäisiä, he minusta ovat. Heillä, jotka ovat iältään 60-80, on ehkä paremmin, mutta heillä, jotka ovat yli 80, vaikka he sanovat, etteivät ole yksinäisiä, luulen että heillä silti pitäisi olla enemmän diakoniapalveluita, ja pitäisi katsoa, kuinka heitä voisi auttaa heidän kotonaan. Me olemme ihmisiä, meitä ei ole tarkoitettu olemaan yksin, vaan toistemme seurassa. Vaikka se ei ole niin joka päivä, eläminen eristyksissä ei ole minusta terveellistä. ehkä voin antaa neuvon, että tarvitsette enemmän diakoniapalveluita vanhemmille ihmisille ja heille, jotka asuvat yksin, vaikka eivät olisikaan vanhempia ihmisiä.

Tarvitsette enemmän ilosanoman julistusta – toitte ilosanoman Namibiaan, mutta jotenkin tunnen, että jos vain saisimme tulla ja tuoda ilosanoman tänne. Joten yksi asia, jota voitte tehdä enemmän, on evankelioiminen. Kuten sanoin, ihmisillä täällä on enemmän vapautta, liian paljon oikeuksia. Enemmän evankeliointia ja enemmän diakoniapalvelua, ajattelen niiden olevan asioita, joita tarvitaan vielä.

Mistä saat inspiraatiota ja motivaatiota työhösi?

Se ei ole niin helppoa. Mutta kun rakastat sitä, mitä teet, siitä tulee helppoa. Minä normaalisti saan motivaatiota niistä ihmisistä, joita palvelen. Kun he hymyilevät ja kiittävät minua palveluksesta, saan inspiraatiota tehdä lisää. Se antaa minulle rohkeutta, että minun todella on tehtävä enemmän.

Nkurenkurun seurakunnassa on 28 saarnapaikkaa seurakunnan itsensä lisäksi, kutsumme niitä synagogiksi, se motivoi minua, kun menen saarnapaikalle ja näen, kuinka onnellisia ihmiset ovat nähdessään papin tuovan heille palveluksen, erityisesti pyhän ehtoollisen. Vanhemmat ihmiset ja nuoret, he ovat hyvin onnellisia. Joskus kuluu 6 kuukautta, ilman että he saavat mitään palvelusta. Se motivoi minua lähtemään ulos tavoittamaan ihmisiä.

Mikä huolestuttaa sinua ja mistä unelmoit? Mitä muuttaisit jos voisit?

Suurimmalla osalla ELCIN:in papeista on toive opiskella eteenpäin tohtoriksi. Toivon, että me saisimme rahoituksen jatko-opiskelua varten.

Mitä muuttaisin, jos voisin, olisi, että kirkolla olisi keinot tukea haavoittuvassa asemassa olevia ja köyhiä ihmisiä. Jos kirkolla olisi keinot, kuinka auttaa heitä, koska monet ihmiset kärsivät. Mutta joskus tuntuu, että kirkko ei tee paljon auttaakseen näitä ihmisiä.

Ja yksi asia, mitä muuttaisin on, että ihmiset olisivat tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. Jos me voisimme olla vain tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, ja sitten yrittää työskennellä kovasti saadaksemme enemmän. Sanon näin, koska Namibia kohtaa väärien profeettojen ongelman. Monet kirkot on perustettu vain vääriä profeettoja varten. Monet luterilaisen kirkkon jäsenet menevät väärien profeettojen luokse, koska he haluvat ihmeellisiä rahoja, ihmeellisiä häitä ja ihmeellistä varakkuutta.

Unelmani on, että ihmiset voisivat olla tyytyväisiä siihen, mitä heillä on, ja käyttää aivojaan johonkin, mikä voi auttaa heitä saamaan, mitä heillä on. Sen sijaan, että he vain uskovat voivansa saada miljoona dollaria uskomalla johonkin tiettyyn profeettaan. Jotkut jäsenistä ovat menettäneet työnsä, koska he eivät halua odottaa rikastumista mutta haluavat olla rikkaita heti samana päivänä. Sen vuoksi nuo menestyssaarnaajat kertovat heille, että jos tulet kirkkooni nyt syyskuussa, niin joulukuussa olet rikas, sinulla on auto, olet menossa namisiin ja sinulla on kaksoset (vaikka et ole vielä raskaana). Useimmat jäsenemme ovat niin sokeita, että he uskovat siihen. Joten siksi sanon, että jospa vain voisimme olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, ja käyttää käsiämme ja mieltämme työskennelläksemme oikein kovasti sen eteen, että saamme toivomamme, sen sijaan, että uskomme tähän myyttiin.

Mitä haluaisit sanoa suomalaisille lukijoille, jotka ovat enimmäkseen opettajia?

Ihminen, jolla on viisautta, on ihminen, joka lukee. Vain lukemalla voit paljastaa tiedon. Joten lukemalla voit kehittää tietoasi, ymmärrystäsi ja taitojasi. Lukeminen on kaikista kallein taidoista. Ja suurin osa viisaudesta on piilotettuna kirjoituksiin. Joten meidän pitäisi rakastaa lukemista. Ja toinen asia on, että opettajat ovat yhteiskunnan tärkeimpiä jäseniä. Melkein kaikki ihmiset, tai jokainen työntekijä, jokainen johtaja, oli joskus jonkun opettajan opettama. Niin että opettajilla on oltava enemmän viisautta, koska ihmiset odottavat heiltä enemmän. Ei ole mitään tapaa opettaa jotakuta, jos itsellä ei ole tietoa siitä, mitä on opetettava. Mistä voi saada tietoa, on monien dokumenttien tai kirjojen lukemisesta ja opiskelemisesta. Joten voin sanoa, että heidän pitäisi jatkaa hyvää työtään, mutta odotamme heiltä enemmän viisautta ja enemmän tietoa, jotta he voivat jakaa sitä myös muille.

Tämä aika tuottaa haasteita opettajille, koska he eivät voi opettaa uskontoa enää samalla tavoin kuin ennen. Esimerkiksi sovittaessa kouluvierailua tuli kysymys, puhutko uskonnosta.

Mutta tämä päivä oli hyvä, koska ensimmäinen tunti oli uskontoa.

Minusta, vaikka hallitus sanoo ei, me voimme silti löytää keinoja ja tapoja, kuinka voimme puhua Jumalasta. Meillä on säännölliset jumalanpalvelukset, televisio, kirjat ja julisteet. On tarpeeksi, jos on yksikin henkilö, jolla on pääsy siihen, mitä kirjoitamme tai sanomme. Joten meidän ei pitäisi olla pelokkaita saarnaamaan tai opettamaan siitä, mitä tiedämme. Löydämme jonkun, joka kuuntelee meitä.

Kuten Martti Luther sanoi: “vaikka tietäisin että elämäni päättyy huomenna, istuttaisin silti omenapuun”. Joten jopa jos me tietäisimme, että ehkä kukaan ei kuuntele, voisimme silti opettaa ja meidän pitäisi silti kirjoittaa kirjoja. Tulee olemaan joku, joka lukee sen. Joten meidän pitäisi olla kuten Martti Luther. Vaikka tiedän, että elämän päättyy huomenna, istutan silti omenapuun, koska tiedän, että tulee joku, joka syö noita omenoita, vaikka en ole enää siinä, tulee ihmisiä, jotka ottavat omenat. Mutta perintö on minun, joka tein niin. Joten älä pelkää, tee työtä kovasti!

The interview in English:

Helvi Nasiwa Muremi, September 29, 2023

What kind of youth work does your church do?

In ELCIN we have two Dioceses and each diocese have different youth activities. In our diocese we mainly have activities and projects such as gardening projects in some Deaneries Bible studies and conferences, more on selected topics and singing but mainly on bible studies. We are not into many projects, but they are planning to have a salon with Barbershop and mostly is gardening.

What do they grow?

Mostly is vegetables such as cabbage, tomatoes and onions and during rainy season is maize/corn and Mahangu/millet.

How much young people from different age groups attend the organized happenings?

They turn up in large numbers, sometimes the number can be over 500, but in Diocesan conference they can go up to 1 000 and over.

So is it divided into groups? No for the youth is just one group, minimum 500 in one gathering.

Do you have clubs for kids or families?

I can say they are there, but not active in some Parishes. On paper yes, we are supposed to have it, but not that much active. We have got Sunday schools activities in every Parish.

The African music grips you - what kinds of choirs do you have?

Each and every division group is having a choir. Like youth choir, diocese choir, church choir and private choirs also; whereby church members form a choir which can perform in the church activities and church services. So we have youth choir, men choir, women choir, adult choir, men and women together choir, then diocese choir, so we have many groups of choirs.

Do you have some kind of cooperation or exchange with some Finnish congregation/church?

We have the cooperation or partnership, the eastern diocese, with the Harju church.

(Jarmo: The Tampere diocese has the friendship with the Eastern diocese.)

Do teachers attend the church activities?

Yes they do participate in the activities, because they are in those divisions, men and women and in youth, they are active.

How are things in ELCIN Nkurenkuru High School nowadays?

With few challenges, everything is going well. The principle is very active and committed. A lot has changed and developed. My term (in the board) just ended this year. So we did a lot of renovations. We have built a new dormitory at the girls, renovated toilets, bathrooms, classes and dining hall. I can say everything is going well, because the old buildings are renovated.

What is your home language? My Home language is Rukwangali

How is the economic situation of the church? How many employees do you have?

The negative impact of the Covid-19 negatively affected the economy in some parts of ELCIN church. Even though we are recovering from it, the church normally gets financial support from the members. With Covid 19 negative impact most of the members lost their jobs and they are just at home, so they have nothing to bring to the church also, so I can say it is really hard. And also the war between Russia and Ukraine affected the price of the food and petrol, we are also being affect by the climate change. So we are struggling but we are managing. To do justice to the question and under correction; ELCIN have got 5524 staff members (2021 statistic).

How big is the Nkurenkuru parish?

Nkurenkuru parish has 14 675 baptized members.

How many members are living in that area?

I estimate to be 7000 members around Nkurenkuru, some members are working far, for example in Windhoek and the distance is about 800 kms. Some people are working in Rundu, there is 135 km from Nkurenkuru to Rundu.

Are there people who do not belong to the church of Nkurenkuru?

Yes, we have Catholic Church, Methodist church and other Pentecostal churches. But ELCIN is serving the largest number followed by Catholic Church.

How strong is the influence of the Catholic Church there?

It used to be strong in the past but not anymore, it is Lutheran and Pentecostal church that are stronger than before.

How does the short distance to Angola affect?

I cannot say much about the effect, but it is somehow affecting our Church in the way that Angola is now going through hard time. The fact that the border is just a river, the Angolan cross the river during the night and since they want citizenship like papers to stay in Namibia, they come mainly to the Lutheran church to receive baptism, because once you have a baptism card you have a green light for you to get a documents. This is because the ministry of home affair and immigration trust ELCIN and they have that connection or partnership with Lutheran church than any other church. Whilst you have the baptism card of Lutheran church you can just go to home affairs, and get the birth certificate. And if you have a birth certificate it is easy for you to get the identity card. Then you are free. Most of them are like using the Lutheran church, but all they want is just the paper, the birth certificate. In most cases the police officers are coming to the church office questioning us why did you do this? Why did you allow this people? This people are here in Namibia not for good reasons, but to escape the law. For us, if somebody wants to get baptized, we normally use to accept them, but sometimes it is just papers that they want to stay. So somehow it is affecting the country and the population also is getting high. We have little programme on the mission group whereby during harvest time we used to have some food in the church office for the vulnerable and underprivileged people. If they don´t have food they come to church to get food. But people from Angola are joining now the group coming to church so we run out of food and we don´t have anything to give them.

Jarmo: Are they transporting also the drugs over the border?

(Jarmo) Once when I was coming from Rundu to Nkurenkuru the military and police stopped me two times on the road. They took me out of the car and they looked everything in the car, there were maybe 30-40 km between the inspection points…

Oh yes, that is one thing they, because they are used to cross the river during the night. So they bring illegal drugs and illegal alcohol they used to come and sell to our youth, which is negatively affecting the youth.

What are the biggest challenges of the church?

The biggest challenge I can say is a high percentage of unemployed youth, even though they have qualifications graduates are sitting at home. It is easy for them to turn to alcohol and drugs abuse because they are depressed. The church has to face the challenge of counselling the depressed people who have lost hope in life, some want to take their life because they are tired of sitting at home though you are having a master degree but then there is no job. The other challenge is that many Pastors want to study, but then there is no fund. Most of the pastors are having Diploma and bachelor degree qualification. They really have that willingness of studying further but then there is no fund. That´s one of the challenges because the church is trying really to find fund for them, but it is not easy.

ELCIN has been four years without a Bishop now. Western diocese is being run by a Moderator and Eastern diocese is run by a Diocesan leader Rev Hilya Nghaangulwa. One challenge is teenage pregnancies and drug and alcohol abuse among members. Climate change has also negative impacts because most of the ELCIN members are living in the North and North east parts of Namibia and they depend on agriculture. The rain is not coming as before, even though the people are trying to grow their crops. If there is no rain, it is hard for the crop to grow and it is also hard for the animals.

We used to get some money by selling crops, because we used to celebrate the season of new crop harvest. During the harvest season festival people used to bring their crops. This is the Old Testament festival. When they bring a lot of crops to the church, some we keep for the poor people but some we sell to get money for the church. But if there is no harvest due to the effect of climate change, the church is negatively affected too. Some members used to bring animals to the church, they just donate animal, sell animal and get money for electricity and other things. With the effect of climate change animals are dying and the crops are not growing so that´s one of the challenges.

Do you have any projects for climate change to help the situation?

ELCIN especially the youth, used to participate in the awareness of climate change for LWF. It is run by one very active youth leader, Esther Sakaria. She is very good in those climate change and Gender justice awareness. Therefore we are participating, we have activities to raise climate change and gender justice awareness.

How was your childhood, when did you start to think that you could work for the church?

Being a Pastor is a calling; I can´t say it was a childhood thing. As a child we use to go to church, I remember Sunday schools, youth activities, I attended all that, but I never thought I will be a pastor one day. But then when I was growing up, I grew up in a Christian family and liked reading the bible that I can refer to. But then I can say becoming a pastor, I think is just a calling from God. And it is also motivation of my female local pastor. My local parish pastor was afemale Rev Elisabeth… I think some of the motivation I got it from her and the fact that we didn´t have many pastors. And that pastor said we need more people to go and study to become pastors. So it was really not good to attend the service without a pastor. So that is one thing that motivated me to go and study to become a pastor. At high school I wanted to become a lawyer, but later on I came to love being a pastor. So I don´t think of leaving this calling ever.

(JL:) And your congregation has 28 preaching points and Helvi is alone. Here we have many pastors. Helvi is the only pastors. All others are volunteers.

Meaning there is a lot work in your Parish?

Yes, we really need more pastors. In the deanery we are serving our Dean is Rev Elisabeth Cilunda, We have 8 parishes in our Deanery but we are only 4 pastors for those eight parishes. Therefore the Dean has to run around the parishes which is much work for her but sometimes she delegate us. Like me I have to serve the nearest parishes like Nepara and Mpungu, but there is one parish which is very far from where our Dean is. It´s about 500 km, but we have to go there. So if only we could have more Pastors then I think the service would be better.

(JL:) And your salary is very low?

I can say ELCIN Pastors don´t have salaries but we only have allowance to support us, just something to keep you going. But we are glad that at least our church has that system. To be a pastor is not a job but it´s a serving programme like you serve people who need help. Not necessarily for you to be paid but for you to reach people who are in need.

Most ELCIN Pastors get allowance of 8000 Namibian dollars after Tax deduction which is about 400 euros. But we manage. We are happy that our church has that system. Some of the churches in Namibia they don´t have such (allowances), for us its better.

Did your parents know any Finnish people when you were a child? Thinking this because of your name?

Actually I didn´t grow up with my biological parents, they passed away. Like my father passed away while I was 1, turning two years and my mother passed on when I was nine years. I grew up with my aunts, my mother´s sisters. So I can say almost every Namibian, especially the Lutheran members, they know the Finnish. Because it was the Finish missionaries who took Christianity to Namibia so it is common to every Lutheran member to know who Finnish people are. To us they are like God´s messengers who took the Gospel to Namibia so it´s common for everyone to know the Finnish people.

And even you have the Finnish name.

Yes it is a Finnish name because it was a tradition when you are being baptized your parent has to choose your name. So since the pastors or the priests were only Finnish they write names on the lists for your parents to choose from those names.

It has changed now but it was when the Christianity started. Because before Christianity Africans were not Christians, they knew and believe in God, but they didn´t know Jesus. Therefore when Christianity came they feel like African names are difficult to pronounce. So a person need - they call it - a Christian name. So the Finnish name, European name, biblical names became Christian names. That´s why you find most of the African have two to three names. Like I am Helvi. Helvi is my Christian name, so to say, the name I was baptised with. My parents chose that name for me. But I have an African name or Namibian name that is Nasiwa. So most of the African have two to three names, but you are supposed to have a Christian name. The Christian name is the Finnish name or Biblical name.

Is this your first trip to Finland and how about Europe? Have you been in Europe before?

It is my first time to travel to Finland but I have been in Germany, I think it is three times, and I have been in Switzerland, Geneva, I have been in France. But it is my first time to come to Finland. I visited those three countries because of the programme of the LWF when we were preparing for the 500th anniversary of LWF 2017. The assembly took place in Namibia 2017. So I was elected to be a member in the steering committee of the global young reformer for LWF. So we were preparing for the assembly on the youth activities or youth campaign and awareness about Lutheran identities and how can the youth be motivated to be active in the church activities. That´s why I had this privilege to travel to Germany, Switzerland and France.

(JL:) Why are you Evangelic Lutheran? What was the reason for that?

Because I believe in salvation because of Christ and God grace. Salvation because of faith. Like you can only be saved if you believe in God. Not salvation because we have to pay something or because we did something good. But salvation because of Christ. Salvation because of faith. You can only be saved if you have faith in God and Jesus Christ. You don’t need to work that hard to be saved but just to believe and obey what God command and by grace, it makes me happy to be a Lutheran because I believe that even though I´m a sinner I can also be saved by the grace of God through repentance. So that´s mainly what makes me be a Lutheran.

What kinds of thoughts do you have when you are now visiting the Finnish church and people you see around?

I have mixed thoughts. Because before I visited Finland I thought Finland is the holiest place. I thought everyone in Finland goes to church, but now when I came here I listened, I attended the services, I realized: oh it´s not all the Finnish used to go church. So that´s why I´m saying I have mixed feelings. Positive and negative one. I also realized that there is something we need to do more in Namibia, than what we are already doing. I attended many events and programmes. Especially for the elderly people, Mummon kammari is very good for the elderly people. I attended Pispala mothers and children events or day. They are very good programmes and activities, which are going on in Finland, which we are missing in ELCIN. I wish, when I’m going to present my report some of these programmes we can take it up also and let it be every day programme for every division.

Young people don´t go to the church here.

Young people are more active in Namibia.

(JL: Many people in the North (...) they need God. But here they are in hurry and they don’t go to the church.)

In Namibia there are many doctors, teachers, nurses, but they come to church. They are active in their church activities.

Maybe money, yes, but on the other hand they (The Finnish people) have more freedom. The way the young one are exercising their rights is something else. It´s my right not to go to church, it´s my right not to pray, it´s my right not to involve in the church activities?

In Namibia especially in ELCIN no matter how old you are, no matter how rich you are, your mother your grandmother your family member have the right to call you or tell you that you need God in your life, no matter how rich you are. That´s one of the things that help the Namibian to go to church.

In Finland people are divorcing from the church.

JL: What kind of mission work do you hope that we do here in Finland? What is the right way to do mission work nowadays?

I believe that if we speak about mission work it include two things: preaching the gospel and serving the people (Diaconal). I suggest that you need to do more on preaching of the gospel while continuing the diaconal work and services. My concern is for the elderly people, even though they are saying that they are not lonely I think they are. Those who are 60-70, early 80s, maybe it´s better, but for those who are over 80´s, although they say they are not lonely, I think they still need more diaconal services, and see how you can assist them in their houses. We are human beings, we are not meant to be alone we need to associate with people. Even though it is not every day, living in isolation for me is not healthy. Maybe I can advise that you need more diaconal services for elderly people and for those who are living alone even though they are not old people. You need to do more on preaching of the gospel – you took the gospel to Namibia but somehow I felt if only we could be allowed to come and bring the Gospel here. So one thing you have to do more is the evangelism. As I said people here have more freedom, too much right. More in evangelism and more programme for diaconal service I think it´s what´s needed still.

Where/how do you get inspiration for your work? How can you get motivated?

It is not that easy. But when you have the love for what you are doing it becomes easy. I normally get motivation from the people I´m serving. When they are smiling and thanking me about the service I get more inspiration to do more. It gives me that courage that I really need to do more.

Nkurenkuru Parish have got 28 preaching points apart from the parish itself we call them synagogues, it motivates me more when I go to a preaching point and find how happy people are to see a pastor bringing the service to them, especially the Holy Communion. The elderly people and the youth, they used to be very happy. This is sometimes 6 months can past without them getting any service. It motivates me to go out, to reach out to the people.

What do you worry about and what do you dream of? And what would you change if you could?

It's a wish for most of the Pastors in ELCIN to study further up to Doctorate Degree. I wish we could get funds for further study.

What I´d change if I could is only if the church can have means and ways on how to support vulnerable people or poor people. Only if church can have that means and ways of how they can help them because many people are suffering. But sometimes I feel like the church is not doing much in assisting this people. And the other thing is that I wish people can be content with what they have. If we can just be satisfied with what we have and then try to work hard to get more. Why I am saying this is because Namibia has been facing this problem of false prophets. Many churches have been established but for false prophets. Many members of the Lutheran church are going to those false prophets because they want miracle moneys, miracle weddings and miracle wealthy. My dream is only if people can be content with what they have and use their brain to come up with something which can assist them to have what they have. Instead of just believing that you can get a million dollar if you go to a certain prophet. Some of the members have lost their jobs because they don´t want to wait to be rich but they want to be rich in the same day. Therefore those prosperity preachers tell them if you come to my church (now we are in September) in December you are going to be rich, you are going to have a car, you are going to marry and have twins (while you are not yet pregnant). Most of our members are so blinded that they believe it. So that´s why I´m saying if only we can be content with what we have and use our hands and mind, do work very hard to find what we wish than believing in this myth.

What would you like to say to the Finnish readers who are mainly teachers?

The person with wisdom, is the person who reads. It´s only when you read that you are able to unveil the wisdom. So it is by reading that you can improve your knowledge, your understanding and your skills. So reading is one of the most expensive skills. And most of the wisdom is hidden in the writings. So we should have the love for reading. And the other thing is teachers are the most important members in our society. Almost every person, or every worker, every leader was once taught by a teacher. So it´s for the teachers then to have more wisdom, because the people are expecting more from them. There is no way you can teach someone if you yourself have no knowledge about what you have to teach. Where you can get knowledge is from the reading or studying many documents or many books. So I can say they should keep up the good work they are doing but we are expecting them to have more wisdom, more knowledge in order for them to give it to others also.

JL: That time gives also problems for teachers because they cannot teach religion anymore… For example when we now asked for your school visit the question was: are you talking about the religion.

But for today it was good because the first class was about the religion.

For me even though the government say no we can still find means and ways of how we can speak about God. We have regular services, television activities, books, and posters. Just give one person who can get access to what we write or to what we say is enough. So we shouldn´t be discouraged on preaching or teaching about what we know. We will find someone who will listen to us.

As Martin Luther said: “even if I know that my life is ending tomorrow, I will still plant an apple tree”.

So even us, even if we know that maybe they would not listen, we should still teach or we should still write books. There will be someone who´ll read it. So we should be like Martin Luther. Even if I know that my life is ending tomorrow, I’ll still plant the apple tree because I know that from those apple fruits, there will be someone that will eat it, even if I am no more there, there will be people who will come and take the apples. But the legacy is for me who did it so don´t be discouraged, work hard.

Thank you for the interview!

Helvi Nasiwa was interviewed by Hanna Tamminen and Jarmo Lehtinen (JL).