Martti Mäkituuri

Muistokirjoitus

Martti Mäki-Tuuri In Memoriam 17.5.1936 -17.1.2023

Martti Juhani Mäki-Tuuri, useimmille meistä tuttavallisesti aina Mara, syntyi kaksosveljensä Matin kanssa Töysässä rakennusmestari Matti-isän ja kahvilanpitäjä Aini-äidin perheeseen 17.5.1936. Kahvila oli Töysän asemalla. Olisiko itu kouluttautua papiksi, kuoleman kohtaajaksi, syntynyt Maralle jo lapsuudessa? Sotien aikana hän kohtasi kuoleman arkkukasojen muodossa. Ne odottivat kaatuneineen kuljetusta asemalta kotipitäjien sankarihautoihin. Maran erinomainen ruuanlaitto- ja leipomistaito lienee äidiltä perittyä. Kahvilassa äiti leipoi tarjottavat.

Mara kävi Tampereen klassillista lyseota. Abikeväänä 1956 vähältä piti, ettei Mara joutunut putkaan. Tentit osuivat yleislakon aikaan. Pojat kerääntyivät ruotsin opettajan asunnon eteen odottamaan pääsyä tenttiin. Poliisit tulivat hajottamaan poikaryhmää. Opettaja huomasi tilanteen ikkunasta ja karjaisi poliiseille: Jättäkää pojat rauhaan. He ovat tulossa tenttiin.

Mara opiskeli Helsingin yliopistossa teologian kandidaatiksi 1962, lisensiaatiksi 1978. Papiksi hänet vihittiin 1962 Tampereella. Pastoraalitutkinto 1971 ja ylempi 1979. Pedagogiset opinnot 1964.

1962-1964 Mara toimi Tampereen Kalevan seurakunnassa lähinnä nuorisopappina. Silloin nuorisoa riitti. Mara osasi jekuttaa rippileiriläisiä Isosaaressa. Hän löi vetoa, että hän juoksee saaren ympäri nopeammin kuin rippileiriläiset. Maran kaksosveli Matti juoksi ilmeisesti aluksi rippileiriläisiltä näkymättömiin. He luulivat häntä Maraksi. Mara oikaisi ja oli maalissa ennen rippileiriläisiä.

Vuosina 1962-1965 Mara opetti uskontoa Kalevan yhteiskoulussa, 1962 filosofiaa Tampereen iltaoppikoulussa ja tuntiopettajana Tampereen klassillisessa lyseossa.

Puolisolle Armille ja Maralle syntyivät lapset Päivi 1964 ja Mikko 1968. Heidän lapsenlapsensa olivat Maran silmäteriä. Heistä riitti juttua.

Pääuransa Mara teki Tampereen lyseon eli Rellun uskonnon ja psykologian vanhempana lehtorina syksystä 1965 1.4.1997 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän opetti uskonnon didaktiikkaa Tampereen yliopistossa 1968-1980. Opettajien Lähetysliiton puheenjohtajana hän toimi 1974-1998.  Lähetyskalenterin julkaisua jatkettiin ja Laita lintu lentämään -projektilla rahoitettiin monitoimihalli Namibiaan. Jäsenmäärä kasvoi ennätykseen. Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa hän toimi kerran ja Tampereen kirkkovaltuustossa kahdesti tuona aikana. Mara oli mukana aktiivisesti myös Tampereen uskonnonopettajien toiminnassa.

Maran julkaisut: Lukion etiikka 1971. Siitä otettiin monta uusintapainosta. Uskonto ja me 7. Peruskoulun 7. luokan uskonnon oppikirja 1972 yhdessä Lauha Peltolan, Raili 
Turtolan ja Reijo Peltolan kanssa. Uskonto ja me 8. Kirkon historiaa lähikuvina 1991. Oppipoikia ja enkeleitä: tarinoita Tampereen historiasta ja kirkollisesta elämästä yhdessä Lauha Peltolan, Marja Rautasen ja Anneli Toijalan kanssa 1988.

 
Mara oli innokas uimaan ja lukemaan. Sen lisäksi hän oli kädentaitaja. Hän rakensi upean kesämökin perheelleen Pälkäneelle. Eläkepäivillään Matti-veljensä kanssa hän vuokrasi Pyynikiltä verstaan ja nikkaroi lapsilleen upeat vaatekaapit.

Maran opettajakollegoina Tampereen lyseon lukiossa opimme tuntemaan Maran sydämellisenä, auttavana, kaikkien kanssa toimeentulevana ihmisenä, yhteistyökykyisenä ja luotettavana kollegana sekä etenkin koulun hengenluojana. Hän kutsui kaikki opettajat kevätretkelle mökilleen Pälkäneelle. Tarjottavaa riitti, saunottiin, uitiin ja laulettiin. Teimme myös kevätretken bussilla Aulangolle. Huvimajan eteen ilmestyi bussista ensin tapettipöytä, sitten pöytäliina ja runsaasti ruokaa, juotavaa ja jälkiruokaa kaikille. Maran koulun keittiössä tekemiä. Vielä eläkkeellä ollessaan Mara käväisi usein opettajienhuoneessa, toi leipomuksia tullessaan ja kävi vuosia keittämässä Vanhojen tanssien kahvit.

Mara toimi myös aktiivisena vapaaehtoisena Tampereen Tuomasmessussa. Hän johti ehtoollispikarien kiihkeää pesemistä ja kuivaamista. Niitä tarvittiin lisää kesken ehtoollisen.

Meille allekirjoittaneille Mara muodostui ystäväksi ja erittäin tärkeäksi henkilöksi elämänvaiheissamme.

Mara vietti kesällä 1996 viikon kanssamme Eilan lapsuudenkodissa Karstulassa. Siellä oli savusauna, jonka kiuas oli vain punatiilistä ladottu ilman laastia. Emme uskaltaneet käyttää sitä. Eihän tästä tule mitään, Mara parahti ja saman tien lähdimme hakemaan tulitiiliä ja laastia Soinista. Eikä aikaakaan, kun savusauna oli käyttökunnossa. Sen jälkeen emme ole käyttäneet jatkuvalämmitteistä rantasaunaa lainkaan, vain sen takkahuonetta. Ei ole savusaunan voittanutta.

Mara toi meille tuliaisena tekemänsä upean peilin jatkuvalämmitteisen saunan takkahuoneeseen. Samalla viikolla Mara istui kaivonkannella ja maalasi vesivärein Eilan lapsuudenkodin. Nyt se koristaa Eilan työhuoneen seinää.

Mara vihki meidät Messukylän kirkossa lokakuussa 1996. Hän jekutti meitäkin. Hän vei Just married Eila & Risto -julisteen Relluun. Se oli opettajienhuoneen seinällä, kun palasimme maanantaina töihin.

Eläkeläisinäkin pidimme yhteyttä Maraan vieraillen toistemme luona. Viime aikoina Maran lähimuisti alkoi heikentyä, mutta iloinen ilme lehahti Maran kasvoille, kun kävimme katsomassa häntä Kaukaharjun palvelutalossa. Hän tunsi meidät. Rellusta riitti juttua ja hyviä muistoja. Tuntui, että se oli Maralle toinen koti. Mara siirtyi taivaankotiin 88-vuotiaana 17.1.2023. Kiitos Mara vuosikymmenten ystävyydestä.

Eila Ahonen ja Risto Moisio